Tietokonevalmistajat

 

Atari ST oli 1980-luvulla suosittu kotitietokone, joka yhdisti tehokkaan suorituskyvyn, suhteellisen edullisen hinnan ja käyttäjäystävällisen graafisen käyttöliittymän. Atari ST (ST viittaa sanoihin Sixteen/Thirty-two, viitaten sen 16/32-bittiseen arkkitehtuuriin) julkaistiin vuonna 1985, ja se asettui markkinoilla kilpailemaan erityisesti Commodore Amigan, Apple Macintoshin ja IBM PC:n kanssa. Tietokone löysi käyttäjiä niin kotitalouksista, pienyrityksistä, musiikkistudioista kuin pelikehittäjienkin työpöydiltä.

Atari ST:n kehityksen taustalla oli kotitietokonemarkkinoiden nopea kasvu ja teknologian edistyminen. Atarin toimitusjohtajana toiminut Jack Tramiel, joka oli aiemmin johtanut Commodorea, hankki Atari Inc:n kuluttajatuoteliiketoiminnan vuonna 1984. Tramielin tavoitteena oli luoda tehokas, mutta kohtuuhintainen tietokone, joka vastaisi sekä yritys- että kotikäyttäjien tarpeisiin. Atari ST:n kehitystyö alkoi pian Tramielin johdon alaisuudessa. Tietokone suunniteltiin nopeasti, ja se esiteltiin yleisölle jo tammikuussa 1985 CES-messuilla Las Vegasissa. Ensimmäiset laitteet toimitettiin kesällä 1985, jolloin 260ST tuli myyntiin. Atari ST:n kehityksen johtajana toimi Shiraz Shivji, joka oli työskennellyt aiemmin Commodorella Jack Tramielin alaisuudessa. Shivji johti suunnittelutiimiä, joka kehitti ST:n vain muutamassa kuukaudessa. Tiimin nopea työskentelytapa mahdollisti tietokoneen julkaisemisen kilpailijoidensa edellä, mutta jätti myös joitakin kompromisseja laitteiston ja ohjelmiston laadussa.

Atari ST oli menestys monilla markkinoilla, erityisesti Euroopassa. Sen myyntiluvut ovat arvioiden mukaan 4-5 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Ensimmäisenä vuotenaan Atari ST myi erittäin hyvin, ja se löysi vakiintuneen käyttäjäkunnan erityisesti harrastajien ja musiikkistudioiden keskuudessa.

Atari ST:n suunnittelussa hyödynnettiin markkinoiden uusinta teknologiaa, ja se tarjosi tuon ajan mittapuulla erinomaisen suorituskyvyn ja monipuolisuuden.

• Prosessori: Motorola 68000, 16/32-bittinen suoritin, joka toimi 8 MHz:n taajuudella.
• Muisti: Alkuperäiset mallit toimitettiin 512 kilotavun (520ST) tai 1 megatavun (1040ST) RAM-muistilla.
• Näyttö:
  • 320×200 pikseliä, 16 väriä (ST-Low)
  • 640×200 pikseliä, 4 väriä (ST-Medium)
  • 640×400 pikseliä, mustavalkoinen (ST-High)
• Tallennusmedia:
  • 3,5 tuuman levykeasema (ensimmäisissä malleissa ulkoinen, myöhemmin sisäänrakennettu).
  • Mahdollisuus liittää ulkoinen kovalevy.
• Ääni: Yamaha YM2149F -äänipiiri, joka tarjosi 3-kanavaisen äänen.
• Käyttöjärjestelmä: TOS (The Operating System) ja GEM (Graphical Environment Manager), jotka tekivät Atari ST:stä yhden ensimmäisistä tietokoneista, jossa oli hiirellä käytettävä graafinen käyttöliittymä.
• Liitännät:
  • MIDI-portit (ainutlaatuinen ominaisuus, joka teki ST:stä erityisesti muusikoiden suosikin).
  • Sarja- ja rinnakkaisportit.
  • Joystick-liitännät ja laajennusportit.

Ohjelmistot ja pelit

Atari ST tunnettiin laajasta ohjelmisto- ja pelivalikoimastaan. Tärkeimpiä ohjelmistokategorioita olivat musiikkisovellukset, pelit ja hyötyohjelmat.

Suosittuja pelejä

• Dungeon Master: Roolipeli, joka esitteli uudenlaista grafiikkaa ja pelimekaniikkaa.
• Elite: Legendaarinen avaruussimulaattori.
• Lemmings: Viihdyttävä ja innovatiivinen pulmapeli.
• Turrican: Toimintapeli, joka hyödynsi ST:n graafisia kykyjä.
• Falcon: Lentokonesimulaattori, joka oli suosittu harrastelijapilottien keskuudessa.

Musiikkiohjelmat

Atari ST:n MIDI-portit tekivät siitä suositun erityisesti musiikintuotannossa. Tunnettuja musiikkisovelluksia olivat:

• Cubase: Ammattitason musiikkituotantotyökalu.
• Notator: Nuotinnusohjelma ja sekvensseri.

Atari ST oli ainutlaatuinen yhdistelmä edullisuutta, suorituskykyä ja monipuolisuutta. Vaikka se ei voittanut kilpailua Commodore Amigan tai IBM PC:n kanssa, se jätti pysyvän jäljen erityisesti musiikintuotantoon ja harrastelijapiireihin. ST:n historia on tärkeä osa tietokoneiden kehityksen tarinaa.

Muusikot ja Atari ST

Atari ST:n MIDI-portit tekivät siitä erityisen houkuttelevan muusikoille, koska sen avulla pystyi helposti ohjaamaan syntetisaattoreita ja muita MIDI-yhteensopivia laitteita. Seuraavat tunnetut muusikot ja yhtyeet käyttivät Atari ST:tä musiikkituotannossa:

Tunnetut muusikot

1. Jean-Michel Jarre
   • Elektronisen musiikin pioneeri käytti Atari ST:tä MIDI-sekvensserinä studioissaan.
   • Cubase ja Notator olivat Jarrelle tärkeitä työkaluja.
2. Depeche Mode
   • Yhtyeen jäsenet käyttivät Atari ST:tä kappaleidensa säveltämiseen ja äänityssessioiden hallintaan.
   • MIDI-yhteensopivuus oli keskeisessä roolissa heidän monimutkaisessa elektronisessa tuotannossaan.
3. Mike Oldfield
   • Tunnettu erityisesti kappaleestaan Tubular Bells. Atari ST oli osa hänen studiotyöskentelyään.
   • Notator ja Cubase olivat hänen käyttämänsä ohjelmistot.
4. Fatboy Slim (Norman Cook)
   • Käytti Atari ST:tä varhaisessa vaiheessa musiikkituotannossaan ennen siirtymistään digitaalisiin audioasemaratkaisuihin.
5. Pet Shop Boys
   • Atari ST oli keskeinen osa heidän musiikkinsa tuotantoa, erityisesti MIDI-laitteiden hallinnassa.
6. Erasure
   • Elektronisen musiikin duo hyödynsi Atari ST:tä kappaleidensa säveltämisessä ja live-esiintymisissä.

 

 

 

Kotitietokoneiden moniottelija

Vuonna 1985 Commodore julkaisi seuraajan legendaariselle Commodore 64:lle: Commodore 128. Kyseessä ei ollut pelkästään päivitys vanhaan, vaan täysin uudenlainen tietokone, joka tarjosi kolme käyttöympäristöä, kaksi prosessoria ja yhteensopivuuden aiemman sukupolven ohjelmistoihin. Se oli kunnianhimoinen yritys tuoda työpöytätason tehoa kotimikron hintaluokkaan. Myöhemmin julkaistu Commodore 128D jatkoi samaa ideaa, mutta erilaisessa kuorissa – pöytäkotelo, sisäänrakennettu levykeasema ja irrotettava näppäimistö loivat vaikutelman vakavammasta koneesta. Molemmat mallit olivat teknisesti lähes identtisiä, mutta 128D oli suunnattu enemmän ammattilaisille ja oppilaitoksiin.

Kaksi prosessoria – kolme käyttötilaa

C128 oli monella tavalla uniikki aikansa tietokone. Sen tärkein ominaisuus oli kyky toimia kolmessa eri käyttötilassa:

1. C128-tila – Täysin uusi 128 kilotavun muistilla varustettu tila, jossa ajettiin laajennettua BASIC 7.0 -ympäristöä ja käytettiin tehokkaampaa näyttöpiiriä (VDC).
2. C64-tila – Täysi yhteensopivuus Commodore 64:n ohjelmistojen kanssa. Voitiin käynnistää suoraan painamalla Commodore-näppäintä käynnistyksen yhteydessä.
3. CP/M-tila – Intel 8088-yhteensopivan Z80-prosessorin avulla voitiin ajaa CP/M-ohjelmia, joita oli runsaasti tarjolla erityisesti liiketoiminnan sovelluksissa.

128D julkaistiin vuonna 1986 ja se vastasi käyttäjien toiveisiin pöytäkoneen ergonomiasta. Siinä oli:

• Metallinen kotelo (Euroopassa) tai muovinen (USA:ssa)
• Irrotettava täysikokoinen näppäimistö
• Sisäänrakennettu 1571-levykeasema
• Sisäinen virtalähde (128DCR-mallissa)

Tämä teki siitä aiempaa ammattimaisemman ja kestävämmän – erityisesti koulu- ja yrityskäytössä. Vaikka hinta oli korkeampi, monet käyttäjät pitivät tätä muotoilua merkittävästi parempana.

C128 ei koskaan saanut varsinaisesti omia pelihittejä – suurin osa ohjelmistoista tehtiin edelleen C64-yhteensopivuutta ajatellen. Onneksi kone pystyi ajamaan lähes kaikkia C64-pelejä täysin ongelmitta. Myös monet kaupalliset ohjelmistot, kuten GEOS ja WordStar, toimivat moitteettomasti.

128-tilan vahvuus oli lähinnä liiketoiminta- ja oppimisohjelmissa. CP/M-tila mahdollisti tekstinkäsittely- ja laskentaohjelmien käytön, mutta käytännössä tämä ominaisuus jäi harvojen hyödyntämäksi, sillä CP/M oli jo alkanut vanhentua IBM PC:n vallatessa markkinoita.

Julkaisun aikaan Commodore 128 maksoi Suomessa noin 3 000–4 000 markkaa, ja 128D-malli hieman enemmän. Koneita myytiin laajalti elektroniikka- ja tietokoneliikkeissä, ja monet Commodore 64 -käyttäjät päivittivät C128:aan säilyttääkseen ohjelmistoyhteensopivuuden.

Vaikka C128 ei saavuttanut samanlaista myyntimenestystä kuin C64, se myi silti miljoonia kappaleita, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen myydyimmistä 8-bittisistä koneista. C128:aa myytiin Suomessa jonkin verran, mutta sen asema jäi vahvasti Commodore 64:n varjoon. Monille se oli houkutteleva päivitysvaihtoehto vanhasta koneesta, erityisesti opiskelijoille ja harrastajille, jotka halusivat enemmän muistia ja tehokkuutta. Kouluihin 128D sopi erityisen hyvin tukevan rakenteensa ja sisäisen levykeaseman ansiosta.Vaikka pelikehittäjät harvoin hyödynsivät C128:n lisäominaisuuksia, monet GEOSin, Simons’ Basicin ja tekstinkäsittelyn käyttäjät arvostivat sen lisätehoa. 128-tilan vahvuus oli lähinnä liiketoiminta- ja oppimisohjelmissa. CP/M-tila mahdollisti tekstinkäsittely- ja laskentaohjelmien käytön, mutta käytännössä tämä ominaisuus jäi harvojen hyödyntämäksi, sillä CP/M oli jo alkanut vanhentua IBM PC:n vallatessa markkinoita.

Commodore 128 ja 128D olivat aikansa kunnianhimoisimpia kotimikroja, jotka yrittivät yhdistää yhteensopivuuden, uuden teknologian ja ammattilaiskäytön samassa paketissa. Vaikka Commodore 128:n potentiaalia ei koskaan täysin lunastettu, ne jäävät historiaan poikkeuksellisen muuntautumiskykyisinä koneina, jotka tarjosivat käyttäjilleen enemmän – vaikkakin hieman monimutkaisemmassa muodossa. Niiden tarina muistuttaa siitä, kuinka joskus liika kunnianhimo voi johtaa monimutkaisuuteen – mutta samalla ne olivat edelläkävijöitä monessa suhteessa.

 

Commodore 128 -tietokone toiminnassa I love 8-bit -näyttelyssä. Mukana on GEOS graafinen käyttöliittymä, joka on aikansa windows Commodore-tietokoneilla.